Saimme remontin ensimmäisenä valmiiksi keittiössä, joten ilmoitin jo paljon ennen Joulua, että tänä vuonna meidän molempien vanhemmat, isovanhemmat ja sisarukset ovat tervetulleita meille aaton viettoon ja että me tarjoamme jouluruokaa kaikille.
Kaikki muut ottivat kutsun iloiten vastaan, mutta mieheni sisko ilmoitti meidän asuvan liian kaukana (50km) joten he eivät voineet tulla. No, omapa on menetyksensä. Sitten paripäivää ennen aattoa sain tietää, että he olivat järjestäneet joulupukin käymään juuri siihen aikaan, kun olin jo kauan puhunut meillä olevan ruokailun. Ja toki isovanhempien oli pakko olla tällöin paikalla, sillä he halusivat nähdä kuinka lapsenlapset saavat joululahjansa. Jouduin siis siirtämään jo 2 kk sitten sovittuja aikatauluja myöhäisemmäksi. Olin todella loukkaantunut, miten toiset kehtaavat kerta toisensa jälkeen pilata tekemäni ja sopimani aikataulut? Kuitenkin kaikki tiesivät, että tämä on ainut kertainen tilaisuus, joka ei todellakaan tule toistumaan..
Onneksi omat vanhempani ja sisarukseni ja isoäitini ymmärsivät millaiseen tilanteeseen minut asetettiin. Oli ihana huomata kuinka he tukivat minua suostumalla aikataulun muutoksiin. He myös tekivät parhaansa mielialani nostattamiseen kun asia suretti/masensi minua. Lisäksi raskauteni on alkanut pikkuhiljaa saamaan oloni raskaammaksi, joten olin iloinen mieheni ottaessa päävastuun Jouluruokien valmistuksesta. Hän teki jopa laatikot itse, ja todella panosti esille panoon. Ihana mies! Kyllä huomaa, että hän on ammatiltaa ravintolakokki.
Sukulaiseni olivat todella otettuja siitä vaivasta, jonka näimme yhteisen Joulun eteen. Tässä pari kuvaa keittiöstä ja ruokatarjoiluista:
